Vesiputken liitos

Aamuhan alkoi tosi hienosti. Aurinko paistoi ja pakkasta -14.. Olin ajoissa hereillä ja soitin kuntaan, että ottavat aggregaatin ja vesipumpun mukaan. Läksin käynnistämään autoa, jotta ehtii vähän lämmetä. Eipä halunnut Avensis vielä herätä. Moottorin ja akun varotusvalot vaan paloi ja moottori ei juuri muuta kuin murahtanut. Sisävalot eivät olleet jääneet päälle, joten siitä ei voinut olla kyse. Juoksin naapurin apua hakemaan, mutta ei siellä ollut ketään kotona. Kello oli 8.00, joten muut naapurit oli jo töissä. Soitin tontille, että tulossa ollaan.. Isä neuvoi laittamaan autoa roikkaan, mutta ei se ollutkaan niin yksinkertaista. Jatkojohto ei riittänyt autokatoksesta eikä varastostakaan. Sisältä en sitä voinut ottaa, kun sitten olisi pitänyt jättää ulko-ovi auki, jos olisin lähtenyt pyörällä sutaamaan tontille. Ajattelin vielä kerran kokeilla ja käänsin vain avainta ja pumppasin kaasua. Sain moottorin pysymään käynnissä pitämällä avainta "käynnistysasennossa". Uskalsin päästää irti vasta muutaman minuutin päästä ja heureka, se pysyi käynnissä!!!

Tontin kupeeseen kun pääsin, annoin auton olla käynnissä vielä puolisen tuntia, jos kyse oli akusta.. Vesiputken kaivannolla oli miehiä rivissä ja kaivureita kaksin kappalein. Sähköurakoitsijat kaivoi omaa juttuaan ja kunnan miehet kurkisteli tielle, kun vesipumppu ei kuulemma toiminut. Vettä oli kuopassa vajaa puoli metriä. Joku toi uuden pumpun tilalle ja sitten päästiin hommiin. Olin varustautunut niin, että saan/joudun itsekin taas lapiohommiin, mutta ei se ihan niin mennytkään.

Kului pari tuntia, ennen kuin koko runkolinja edes löytyi. Asfalttitietä on kuulemma aikoinaan levennetty ja siitä(kin) syystä tarkka runkoputken paikka oli hukassa. Toinen kunnan mies tökki tikulla maata ja M kauhoi kaivurilla. Reipas tunti kun putkea oli etsitty, M keksi ottaa kuparitikut avuksi. Oikealla veriryhmällä varustetulla ihmisellä kuulemma kuparitikut kääntyy käsissä samaan suuntaan. Vähän samaan tapaan kun paju(ko se nyt oli?) kääntyy maata kohden vesisuonen kohdalla. Kukin kokeili vuorollaan tikkuja - myös minä - mutta mitään ei tapahtunut. Sähkömies huusi työkaverinsa kaivurin ohjaksista apuun. Hänellä kuulemma tikut toimii. Muutaman kymmenen metrin edes takaisin tallustelun jälkeen tikut olivat kääntyneet aina samalla linjalla. Suhteellisen läheltä siitä se runkoputki sitten löytyi. 

Vesipumppu ei toiminut kunnolla, ei uusi eikä vanha ja vettä kertyi koko ajan lisää. M sai sen laskemaan kauhalla tyhjentäen. Kaivaminen ja liittäminen ei sujunut ilmeisesti yhtä helposti kun yleensä, sen verran huonolla tuulella olivat kunnan miehet. Lopulta neljän tunnin uurastuksen jälkeen kuoppaa sai alkaa peittämään. M kippasi maata päälle ja itse hypin välillä pystyyn jäävän sulkuputken (tai mikä nyt olikaan) ympärillä maata tiivistäen.

Sitten siirryttiin vesiputken alkupäähän eli tontin viereen, ja M teki koekaivauksia ojiin. Kalliota. Kalliota. Kalliota. Kalliota... Melkeinpä 10 eri kohtaa kokeiltiin ja kallio tuli aina vastaan puolen metrin jommalla kummalla puolen. Eli heti ojan pohjalla. Tontin tulevaa liittymää M myös tasotti ja kaivoi sen molemmin puolin kokeeksi. Toinen puoli sama homma, puolessa metrissä kallio. Toiselta puolen pääsi vähän syvemmälle, ehkä metriin. 

Nyt en tiedä mitä kannattaa tehdä, P ja J-M saa jatkaa tästä. Sähkömiehet jäi vielä tekemään omia töitään ja loppuviikosta pitäisi olla heidän hommansa pulkassa. Eli siitä eteenpäin sähköhommat hoitaa joku muu jonka nimeä en nyt muista :P