Oksia, multaa ja kiviä

Tuli sitten oksasilppurikin testattua. Tehoista ja muista en tiedä, mutta kaipa ne tuolla nimellä löytyy. Ei tullut kyllä risuista silppua. Sopii varmaan pensaiden silppuamiseen, mutta ei kunnon oksien. Ensinnäkin tuosta syöttöaukosta ei mahdu kovin isoa oksaa. Suorat menee ihan ok, mutta kun on männyn käkkärää, niin siihen jää. Oksan pää ei osu sisällä pyörivään rattaaseen. Säiliö on tosi pieni, eikä kone toimi jos se ei ole paikoillaan. Kaikki oksat ei silppuutuneet, vaan terät tekivät vain viiltoja kuoreen. Oksat jäi jumiin astiaan ja sitä ei saanut auki helpolla. Tahti oli tyyliin tämä: silppuat viisi minuuttia ja irrotat säiliötä toiset viisi minuuttia. Toki, vika voi olla käyttäjässäkin :D Tai oksissa ;)


Autokatoksen taakse tein tämmöisen kivirinne-ratkaisun. Sorat valuu muuten metsänpohjalle.

Takapihan kivirinne on nyt jossain määrin valmis. Kone ja isä kävi siirtelemässä kivet jotenkin paikoilleen sillä aikaa kun olin töissä. Oli vikatikki! Jouduin osan siirtelemään uudelleen rautakangen avulla, kun ne ei olleet niin kuin olin tarkoittanut. Olin aika varma, että en saa niitä mihinkään, kun osa oli lähemmäs metri kertaa metrisiä. Mutta kyllä ne vaan liikkui :D

Tämä rinne vaatii vielä hienosäätöä ja lisää kiviä

Niinpä pääsin vihdoin siihen vaiheeseen, että sain tilata ruokamultaa!! Tätä olin odottanut kauan ja innolla :) Kyllä on heti taas paljon siistimmän näköinen ja isommankin. Ihan käsipelillä kaikki kolme kasaa levitettiin. Tarkoitus oli, että jyrään sen vielä nyt syksyllä, mutta sain neuvon, että kannattaa jättää kevääseen. Silloin multa sulaa nopeampaa ja on helpompi työstää lopulliseen kuosiin ennen nurmikon istuttamista. Jos nyt sen jyräisin ja lumi sitä vielä tiivistäisi talven aikana, se olisi kuulemma aikamoinen kivikenttä keväällä.

Viimeiset viikot on ollut hirveä pensasbuumi päällä. Halusin niin jo istuttaa pensasaidan tien viereen. Mutta en meinannut löytää sitä sopivaa pensasta. Mietin aroniaa, tuomipihjalaa ja purppuraheisiangervoa. Mikään niistä ja monista muista tavallisista vaihtoehdoista ei kuitenkaan kolahtanut. Onneksi tuli puhetta työkaverin kanssa, joka kertoi naapurissaan olevasta kirjavasta pensaasta. Kirjavalehtinen kanukka on sitä mitä haluan. Vähän eri värinen kun tavallinen vihreä ja kiva syysväri. Tarpeeksi korkea ja tiheä. Pian taitaa kuitenkin olla jo vähän liian myöhäinen ajankohta istuttaa aitaa. Pitää kuitenkin kaivaa keväällä istutetut muutamat syreenit pois ja tehdä kunnon oja uusia taimia varten.