Eilinen päivä ja tämä aamu on kulunut taas puhelin kourassa. Pahimmillaan kuvioissa on ollut 20 000 €:n lisälasku, pienimmillään 0 €. Ja edelleenkään hintapolitiikka ei ole selvinnyt, mutta jonkunlaista tietoa tulevasta on. Tänä aamuna sain selville eniten tietoa, kun soitin kunnan vesihuoltorakennusmestarille. Hän oli niin kiltti, ja kertoi eri vaihtoehtoja ja hintoja putkille sekä räjäytys/louhintatyölle. Maaperätutkimuksen voisi teettää myös vesiputkia varten, mutta kaivamalla saa saman asian selville. Suositeltu syvyys vesiputkelle on 1,8 metriä, mutta jos sen eristää esim. styroxilla, sen voi jättää vain metrin syvyyteen. Ojan pohjaa pitkin sitä ei kuulemma kannata laittaa, jos ojaa joutuu myöhemmin kaivaa auki. Raskaampi liikenne saattaa myös tehdä temppuja putkelle.
Lopuksi hän vielä kaivoi paperit vuodelta 1981, kun kunta on tehnyt koekairauksia tulevaa vesiputkea varten. Nyt mulla on tiedossa naapurin pihassa olevan paineenkorotusaseman molemmin puolin oleva kalliotilanne suurinpiirtein. Kairausten mukaan kalliota on 1,5-2 metrin syvyydessä. "Kaupunkiin" päin lähdettäessä tilanne on todennäköisesti pahempi, mitä "kylille eli kuntaan" päin lähdettäessä. Sen mukaan ehkä kannattavinta olisi vetää putket olevassa olevan naapurin tontin takaa, myyjän maita pitkin. Tämäkään ei takaa mitään, mutta sitten viimeisenä keinona on kierrättää putkea kallioiden välissä sen mukaan, mistä sen saa syvimmälle vedettyä. Se on kuitenkin halvempaa, kun louhinta ja räjäytys. Jos koko 200 metrin matkan joutuisi räjäyttämään, se maksaisi n. 6000 € plus ilmeisesti kilometrikustannukset päälle. Joten nyt on vain toivottava, että olisi onni meikäläisen puolella!
Soitin tuossa vielä äsken H:lle, että saako putket vetää hänen mailtaan. Saa kyllä! Tämän P suositteli kirjaamaan kauppakirjaan. H kertoi, että UPM tulee kaatamaan tukkipuut tulevalta tontilta ja voi samalla raivata tontin rajat pieneen hintaan. Tätäkään en tiennyt, että ne pitää siistiä rajapyykkejä varten. Ostaja kuulemma maksaa yleensä. M suositteli laittamaan takarajan raivauksen ajankohdalle, jotta ei käy niin että keväällä puut on siellä aina vain. Se on oltava kyllä helmikuun loppu, jotta itse ehtii ne loput pienetkin puut sieltä kaataa.
On kyllä oikeasti ollut ihan hirveät pari päivää, kun "tieto on lisännyt tuskaa". Mutta tieto on nyt helpottanutkin. En vain oo sellanen ihminen, että pystyn päättämään sen kummemmin ajattelematta asioita loppuun asti. Mun täytyy olla varma, että asiat järjestyy ja pärjään. Huomenna on se suurin päivä tähän mennessä, tontin kauppakirjat allekirjoitetaan. Sitten se on menoa. Alku on ollut vähän hankalaa, toivon vaan että nyt helpottaisi!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti