Päivä vuoristoradalla

Nyt tuntuu että eilinen päivä kului vuoristoradalla ja ehdin olla monessa kohtaa rataa. Aamulla herätessä olin nousemassa mäkeä ylös, soitin kunnan rakennustarkastajalle ja pääsin ylös. Lähdin pankkiin ja kauppakirjan tekijän luokse, ja pysyin korkeimmalla tasaisella kohdalla. Syöksyin hurjaa vauhtia alas, kun pääsin maanmittauslaitokselle. Nousin taas jyrkkää mäkeä ylös harjanteelle kun soitin uudelleen rakennustarkastajalle. Sitten iltapäivällä ehdin vielä tontille juuri ennen pimeää ja laskin samalla niin pimeään tunneliin, että ei ole tosikaan. 

Aamulla siis sain tietooni hyviä asioita. Talolle ei tarvitse suunnittelutarveratkaisua vaan suora rakennuslupa riittää. Tie jonka varrella tontti on, on yksityistie. Joten pitäisi ottaa tiekunnan puheenjohtajaan yhteyttä ja kysyä sopiiko suunniteltu liittymäkohta tien hoidollisesta näkökulmasta. Tieliittyymälupaa ei siis tarvitse hakea. Koska tie on yksityinen, talon ja tien välillä tarvitseekin olla vain 12 metriä. Sain myös tulevat kokoukset tietooni, koska rakennuslupia käsitellään. Seuraavaan kokoukseen ei hakemus ehdi, mutta ehkä sitä seuraavaan ylimääräiseen kokoukseen.  "Rakennusjärjestyksen 5 pykälän vaatimus 12 metrin etäisyydestä yksityistien keskilinjaan"  - Löysinpä ko. lauseen netin syövereistä, eli onko metrit sittenkin keskilinjasta, ei tien reunasta??

Seuraavaksi kävin maanomistajan kanssa katsomassa maan rajoja, joita ei kuitenkaan löytynyt. Rajalla piti olla selvä linja puiden keskellä, mutta se olikin umpeen kasvanut. Yritin näyttää että tuohon kohtaan haluan tupani, mutta ei H juuri kuunnellut, sanoi vain että ihan sama mistä otat, kaadetaan siitä sitten tukit pois. Olin ihan että hä?? Juu, hän myy vain maan, ei puita! Enpä ollut tuotakaan tajunnut!! Mutta kun sitä järjellä ajatteli, niin tottakai.. Polttopuita kuitenkin saan hakea niin paljon kun haluan hänen metsistään. Siis pieniä puita, joiden kaataminen on metsänhoitoa. Täytyy ottaa tuo kirjallisena, neuvoi M pankista.

Sitten läksin siis pankissa käymään ja juteltiin kiinteistövälittäjän kanssa kauppakirjan teko. Samoin katseltiin M:n kanssa lainaan liittyviä papereita uudelleen kuntoon. Sieltä onnellisena lähdin palauttamaan Keittiötukkuun työtasonäytteet ja kerroin samalla, että pikkumakkarin kaapit saa jättää laskelmista pois. 

Matka jatkui Maanmittauslaitokselle. Jostain luin että tontin pyykittämisessä säästää, kun itse pyykittää. Sitä lähinnä lähdin kysymään. Sain sellaisia uutisia, että tontin määräala varmistuu vasta keväällä lumien sulettua. Lumilla ne tyypit ei kuulemma lähde maastoon! Hän käski sitten kysyä, että hyväksyykö kunta lainhuudatustodistuksen, jossa näkyy että mun määräalalla haettu lainhuuto on vireillä. Tämä nainen oli melko varma ettei hyväksy. Määräalatunnuksenkin saamisessa kestää n. 3 kk, ja sen jälkeen vasta lainhuuto käynnistyy. Siinäkin kestää kuukauden verran, joten hän oli melko varma, että alkuperäinen suunnitelma rakennusaikataulusta ei pidä! Sitten tuli vielä vähän lisää vesisadetta niskaan. Hinnoittelu näissä muuttuu helmikuun alusta. Enää ei pysty säästämään itse pyykittämällä, vaan se kuuluu kiinteästi kokonaishintaan. Minimihinta nousee, mutta ei ole tietoa paljonko! Vielä viimeisenä asiana nainen neuvoi kysymään pankista, että miten lainan kanssa käy. Jotain että hyväksyykö pankki vakuudet vaikka lainhuudatuksen saakin vasta niin myöhään. Aika sekavissa tunnelmissa siis lähdin toimistosta.

Soitin heti M:lle pankkiin. Nou hätä lainan ja vakuuksien kanssa. Huh, ehdin jo säikähtää.. No sitten lähdin vielä hämärän rajamailla käymään tontin tienoilla. Mittasin koiran jälkiliinalla metrit sille kohtaa, mistä olin haaveillut tontin alkavan. Kun olin lähdössä pois, huomasin naapurien tulevan juuri kotiin. Menin esittäytymään. Kysyin samalla vesiputkiasiaa, jotta sopisiko heille että mun tontille putket vedetään jatkamalla heidän putkista, jotta ei tarvitsisi vetää ihan asfalttitieltä saakka. Kustannuksista olisin tietysti maksanut. No heillä olikin ollut niin hyvä tuuri, että ostamallaan tontilla oli joku vesihuoltokoppero. He olivat saaneet vetää siitä vedet, joten matkaa oli tullut vain 30 metriä. Sitten tuli se uutinen, joka pisti pakan sekaisin. 

KALLIOTA! Heidän tontillaan on paljon kalliota. Etupihalla kallio on pinnassa. Vesiputkien tieltä oli tarvittu räjäytyksiä, samoin talon kulmalla. Autokatoksesta en hoksannut kysyä, vaikka se on lähimpänä mun valitsemaa tonttipaikkaa. Mies kertoi myös kaivaneensa omalla kaivurilla tien varrelle ojia. Sanoi kalliota tulleen vastaan lähes koko matkalla. En kiinnittänyt huomiota, onko ojia kaivettu koko tien pituudelta. Sanoi, että tulee tosi kalliiksi vetää vesiä/räjäyttää..

Kyselin heidän tontin rajoja samalla ja esitin ajatukseni omista rajoista. Hän kertoi heillä olevan iso tontti siitä syystä, että ei tulisi ihan lähelle naapureita. Esitti myös, että ottaisin heidän rajaltaan seuraavan tontin, ettei siihen väliin tulisi ketään muita enää. Kertoi kuitenkin paikan olevan tosi rauhallinen asua ja tykkäävänsä paikasta.

Kotiin päästyäni soitin P:lle. Akku oli loppunut jo ajat sitten.. Kerroin kalliouutiset ja P:n pitäisi nyt selvittää, voiko putket laittaa jostain lämpöeristetystä vesijohdosta. Olikin hauska kun illalla kaverin kanssa tutkin näitä lämpöeristettyjä putkijuttuja, niin erään sivuston mukaan putket onkin johtoja ja johdot putkia! :D Ota siitä sitten selvää, kumpaa ne pitää olla joten päätin jättää asian P:n hoidettavaksi. Hintaa niillä kuitenkin oli reilusti enemmän kun normivesiputkilla ja -johdoilla..

Nyt en enää tiedä mitä tehdä, kauppakirjan teko on jäissä toistaiseksi. Odottelen..